Maija Holma: Niemand, der mich kennt 20x25 cm hopeagelatiinivedos polypropeenille, 2013

Maija Holma: Niemand, der mich kennt
20×25 cm hopeagelatiinivedos polypropeenille, 2013

Kuka olet, mistä tulet?

Olen Maija Holma ja tulen Jyväskylästä, asun kolmen kilometrin päässä paikasta jossa olen syntynyt. Välillä kävin opiskelemassa ja asumassa Savonlinnassa, Limingassa, Lahdessa ja Helsingissä ja vähän Kankaanpäässäkin. Vuonna 1995 sain valokuvaajan paikan Alvar Aalto -museosta ja asetuin kotiseudulleni.

Miten sinusta tuli taiteilija?

Opiskelin Savonlinnan taidelukiossa ja Limingan taidekoulussa, sen jälkeen piti tehdä vaikea valinta maalaustaiteen ja valokuvauksen välillä. Valitsin valokuvauksen, koska se oli nuoruuden intohimoni ja ikioma juttuni, vapauden maailma odotusten ja suorittamisen tuolla puolen.

Ensimmäisen lopputyönjälkeisen yksityisnäyttelyni pidin Titanikissa Turussa vuonna 1998. Sen jälkeen olen lopettanut taiteen tekemisen ainakin kaksi kertaa, mutta jotenkin se on aina kuitenkin jatkunut.

Valokuvateoksesi eivät ole välttämättä paperille tehtyjä, vaan olet vedostanut kuvia mm. raudalle, betonille, vanerille ja muovillekin… Viime aikoina kierrätetyille A4-papereille. Mikä ajaa etsimään uusia materiaaleja? Lähteekö ajatus materiaalista vai kuvasta – vai jostakin muusta?

Ryhdyin vedostamaan eri materiaaleille koska halusin vedostaa kerroksittain ja lisätä väliin maalauksellista jälkeä. Kierrätysmateriaalit olivat ilmaisia ja mielenkiintoisempia kuin kaupasta ostetut. Maaliaineksen ja hopeagelatiiniemulsion kerroksittainen yhteiselo ei vaikuttanut kemiallisesti lupaavalta, joten nykyään vedän vain (tarvittaessa) maalin alle ja sen päälle emulsion. Siveltimenjälkeä ja kerroksellisuuden tuntua tulee näinkin riittävästi, kuva ja pohjamateriaali sekoittuvat. Lähtökohta oli siis esteettinen. Nykyään ajattelen jonkin verran myös esineiden ominaisluontoa ja niiden virtaamista inhimillisen kulttuurin läpi. Materiaalivalinta on seurausta materiaalin esteettisestä mielenkiintoisuudesta, mutta myös sen huolestuttavasta paljoudesta.

Kuva-aines on melko hajamielisesti ja suurpiirteisesti kerättyä, suhtaudun siihen vähän samaan tapaan kuin materiaaliainekseen. En juurikaan mieti yksittäisen kuvan sommittelua, puhumattakaan ratkaisevasta hetkestä tai jostain muusta kikasta; tärkeintä on koota materiaalia erilaisista miljöistä, kaupungeista, puistoista, pusikoista, tienviereltä.

Pimiössä materiaali ja kuva-aines yhdistyvät prosessissa jota hallitsen jossain määrin. Tärkeämpää kuin hallita jokaista sävyä teoksen jokaisella millimetrillä, on määritellä prosessin alku ja loppu ja antaa sille tietyt lähtökohdat tai ehdot sen toteutumiselle.

Maija Holma Talviruusu  sarjasta nro 1, 37x56 cm fotosec, 1993-2010

Maija Holma Talviruusu
sarjasta nro 1, 37×56 cm fotosec, 1993-2010

Mitä sinulla on tällä hetkellä työn alla?

Kerään käytettyjä A4-arkkeja ja kuvaan harvakseltaan lisämateriaalia jatkaakseni Balladi standardista -sarjaa. Kerään myös polypropeenia (jauhelihalaatikoita). Niitä sulatan pohjamateriaaliksi sarjaan, joka kantaa nimeä Körper ja jonka kuva-aineksen olen kuvannut Berliinissä, Volkspark Anton Saefkow -puistossa kesällä 2013. Sen ensimmäiset tulokset olivat esillä Rovaniemellä galleria Napassa tammikuussa 2014. Elokuussa 2014 kuvaan kukka-asetelmia Santun talon residenssissä Keuruulla.

Mistä saat inspiraation työhösi?

Luultavasti siitä huikeasta eksistentiaalisesta syvyydestä, joka aukeaa jokapäiväisistä näkymistä – Karl Ove Knausgårdia lainatakseni. Minulla on onni nähdä se ja nauttia siitä – miksi, sitä en tiedä.

Mitkä viimeaikaiset taidekokemukset ovat jääneet mieleesi?

Martin Kippenbergerin näyttely Sehr Gut Berliinissä kesällä 2013. Sen hervottomuus, hauskuus ja intohimoisuus ja reipas materiaalin – mm. hotellin baarin kuittien – käyttö. Panu Rytkösen Yksin Mäntän kuvataideviikoilla myöskin 2013. Huolella työstetty sakraalin omainen installaatio, paatosta fraktuuralla, yhtäaikaa jotenkin kieli poskessa ja kuolemanvakavasti palavin sieluin. Per Maningin näyttely A Man Does Things Emmassa, myös 2013. Etenkin teos A Perfect Stone. Näyttely palautti uskoni taiteeseen, (en tosin ollut tiennyt menettäneeni sitä). Helpotuksen oivallus: “Tätäkin asiaa on mahdollista käsitellä!” Karl Ove Knausgårdin inhimillisen todellisuuden läpivalaiseva omaelämäkerta.

Nimeä muutama itseäsi eniten innoittanut taiteilija…

Virginia Woolf. Majakka oli elämäni käännekohta. Valokuvauksen varhaiset mestarit, Talbot, Herschel ja ensimmäiset hennot jäljet tallentuneena: Pencil of Nature. Capa, Tina Modotti, elämänmakuisuus ja sekaan rynniminen. Julia Margaret Cameron ja kaikki kuumottavat romantikot ja iljettävät piktorialistit.

Maija Holma: Balladi standardista 42 29,7x21 cm hopeagelatiinivedos kierrätetylle A4-arkille, 2012

Maija Holma: Balladi standardista 42
29,7×21 cm hopeagelatiinivedos kierrätetylle A4-arkille, 2012