Timo Sälekivi: Nouseva Aamumyrsky - Morning Gathering Storm (2014, akryyli paperille)

Plankkon huhtikuun 2015 teosesittelyssä on Timo Sälekiven Nouseva Aamumyrsky – Morning Gathering Storm (2014, akryyli paperille, n. 55×70 cm). Sälekivi kertoo teoksestaan:

Keväällä 2014 Berliinin näyttelyyn piti saada kapsäkkiin mahtuva teossarja – finanssit olivat jo uponneet viikkoa aiemmin päättyneen Prahan Galerie Vernonin näyttelyn maalausten rahteihin.

Olin jo jonkun aikaa halunnut kokeilla syväpainopaperille maalaamista, tein siis kokeilujen jälkeen sarjan akvarellinomaisia kuvitteellisia maisemakuvia paksulle Hahnemühlen paperille. Käytin vedellä ohennettua akryylimaalia, merisuolaa ja maskiainetta.

Sarja (alustavalta työnimeltään ”Uppoava kaupunki”) alkoi muodostua 2012 alussa, ensin ”demomaalauksina” (pienille pahvinpaloille tehtyjä akryylimaalausharjoitelmia), kesken jääneenä panoraamatriptyykkinä kankaalle ja sitten triptyykin eri kohtiin pohjautuvana sarjana piirustuksia mustiin vihkoihin.

”Nousevan Aamumyrskyn” kuvaelma on suoraan syntymättä jääneen triptyykin keskiosasta.

Aikaa sarjan tekemiseen oli pari kolme viikkoa, joten oli luontevaa käyttää valmiiksi lihasmuistissa olevaa kuvastoa suoraan luonnoslehtiöistä ja tempaista kuvat paperille mahdollisimman nopeasti, vauhdikkaalla, paikoitellen rähjäisen roiskivalla otteella. Tekniikkaa puolsivat rajallisen ajan lisäksi sekä paperivalinnasta johtuvat tekniset rajoitteet että aiheen luonne. Grafiikanpaperi sietää haurautensa vuoksi huonosti työstämistä. Väriä on hankala ellei mahdoton saada pois, ainoa korjaustapa on värin lisääminen. Kuvasarjan keskeinen visuaalinen elementti oli meri, tai pikemminkin idea merestä, ei niinkään siitä miltä se näyttää vaan miltä se tuntuu, miltä tuntuu olla jatkuvasti liikkeellä olevan, syvän elementin keskellä. En halunnut jäljen näyttävän pysähtyneeltä.

Tein montaa kuvaa yhtä aikaa, mutta keskityin Nousevaan Aamumyrskyyn heti alusta lähtien eniten, koska julistetta ja pressiä varten piti saada teoskuva. Sainkin sen muita aikaisemmin valmiiksi. (Sarjan muut kuvat valmistuivat yhtäaikaa viime tingassa). Kuva-alueen ulkopuolelle tuli kuitenkin repeämä paperin pintaan maskiaineen poiston yhteydessä. Berliinin näyttelyn ripustusidea oli, että työt ovat paljaina papereina seinällä, ilman paspiksia tai mitään, mutta että kuvan ulkopuolella olisi 10-15 senttiä tyhjää paperia. Sen takia kuva jäi pois näyttelystä, vaikka oli julisteessa ja pressikuvassa. Tein korvaajaksi Nouseva Aamumyrsky II:n, vain hieman ensimmäisestä poikkeavan kuvan. Tuo ensimmäinen versio onnistui kuitenkin mielestäni paremmin, ja pidin sitä koko sarjan kiteytyksenä siinä määrin, että hetken aikaa muiden kuvien tekeminen tuntui turhalta.

Kuvan idea on paljon velkaa mukana ololle Suomen Majakkaseuran matkoilla esimerkiksi Kobba Klintariin ja Märketiin. Pikkukaupungin maakrapu lähestymässä mystistä majakkasaarta pienen paatin kyydissä. Toisaalta kuvan rakennus muistuttaa Schaumannin linnaa Jyväskylän Lutakon rantaraitilta nähtynä.

Vaikka Nouseva Aamumyrsky onkin esittävä maisemakuva (joskin kuvitteellinen sellainen), minulle kuvan ”meri”, tuo jatkuvasti liikkeellä oleva syvä elementti, on aika ja talot ihmisiä tai yhteisöjä. Toisaalta maisema ikäänkuin mukailee unen logiikkaa epätodennäköisine kattoikkunoineen. Vaikka maailmassa on jo paljon kaikkea, tyytymätön ihminen toivoo siihen aina vain lisää, ja mitä oudompaa, sen parempi.

Nouseva Aamumyrsky on Jyväskylän taiteilijaseuran taidelainaamossa kehystettynä, ensimmäistä kertaa esillä ja myytävänä.