Päivi Hintsanen: Arriving. 2015, pigmenttimustevedos, n. 14x8cm +marg., ei myytävänä

Päivi Hintsanen: Arriving. 2015, pigmenttimustevedos, n. 14x8cm +marg., ei myytävänä

Päivi Hintsanen kertoo teoksestaan “Arriving”:

Random Prints projektissani teen aina yhdestä kuvasta kerrallaan 90 kuvan edition ja jätän vedokset ihmisten löydettäviksi kirjekuorissa, saatekirjeen kera. Kirjeessä on ohjeet siihen, miten kuvien löytäjät – halutessaan – saavat kertoa, mihin vedos lopulta päätyi. Olen toteuttanut projektin nyt yhteensä viisi kertaa ja projekti on kasvanut kerta kerralta itselleni tärkeämmäksi: se on kasvanut leikillään aloitetusta ideasta itselleni paljon suuremmaksi kuin mitä osasin koskaan arvata. Edellisen toteutuskerran (Saksa, 2014) jälkeen kirjoitin blogiini pohdinnan projektista, ja kuten nettisivuillanikin jonkin aikaa sitten totesin: tunne on tuosta vain syventynyt.

Tänä vuonna toteutin projektin viidennen kerran. Tämän viidennen Random Prints -kuvan nimi on Arriving, ja sen tie paperille saakka oli pitkä ja mutkikas. Tein kuvaluonnoksen jo 2012 ja sen piti jo tuolloin olla samana vuonna toteutuneen Random Prints -projektin kuvana, mutta jotenkin juttu ei vain edennyt sen pidemmälle. Versio oli hieman erilainen: kupit olivat enemmän kahvi- tai teekupiksi tunnistettavia korvineen ja veden ja taivaan horisontti oli selkeä ja kaikki jotenkin pikkutarkempaa. Prosessi muuttui hiljalleen työlääksi ja päivien kuluessa aloin vierastaa kuvaa. En saanut kuvasta oikein mitään mielekästä irti, se ei suostunut muuttumaan tekemäkseni kuvaksi ja aihe tuntui jotenkin käytetyltä ja kuva liian pittoreskilta. Liian suurelta pieneksi kuvaksi. Liian pieneltä pieneksi kuvaksi. En tiennyt, mikä oli vialla ja miksei kuvasta tullut, mitä halusin.

Jonkin ajan kuluttua kokeilin uudelleen, karsin pieniä yksityiskohtia, muutin värejä, työstin, väänsin ja käänsin, mutta jotenkin oli mahdotonta nähdä paperilla muuta kuin alkuperäinen yksityiskohtainen kuva. Luovutin. Kupeista en täysin päässyt eroon, vaan tuona vuonna päädyin vedokseen One Cup of Fresh Sea-Water, jossa punaisen merivesikupillisen päällä liiteli muutama merilintu. En uskonut palaavani pikkusievänä pitämääni kuvan pariin enää myöhemmin, enkä myöskään edes vilkaissut puolivalmista kuvaa seuraavan Random Prints -projektin aikana.

Tänä vuonna kuvan päätyminen Random Prints -kuvaksi oli oikeastaan – onnekas – sattuma. Jos kaikki olisi mennyt niinkuin olin aiemmin suunnitellut, niin kuvana olisi ollut toinen kuva. Vuoden Random Prints -projektin valmistelu alkoi hienosti: paperinvalmistaja Hahnemühle kertoi sponsoroivansa paperit projektiini ja tämän tuen johdattelemana mieleen tulvi kuva-aiheita vaikka muille jakaa. Pöydälläni on edelleen muistilappuja täynnä kuvaideoita ja innoissani aloitin useammankin parissa työskentelyn. Sitten muutama epäonnekas elämänkäänne katkaisi työskentelyn hetkeksi, ja kun vihdoin pääsin takaisin kuvien pariin, printterini meni rikki. Yhtä-äkkiä olikin epävarmaa saanko mitään paperille. Onneksi tilanne ratkesi alle viikossa ja pääsin tekemään vedokseni Jyväskylän grafiikanpajalle, Luovan valokuvauksen keskuksen laitteilla.

Siinä vaiheessa kuitenkin aika oli jo melko tiukilla. Olin lähdössä reissuun vain muutaman päivän päästä ja aikaa kuvien tekemiseen oli niukasti. Tiesin, ettei minulla ollut enää aikaa ottaa useita koevedoksia ja niiden pohjalta muokata värejä ja hioa yksityiskohtia kuntoon, joten otin mukaani kaikki seitsemän tänä vuonna tekemääni kuvaa. Paperiarkilla oli tilaa vielä kahdeksannelle ja koska tyhjää tilaa en halunnut jättää, Arriving-kuva sai paikkansa paperilta. Koevedoksesta näin, että kaikki tänä vuonna tekemäni kuvat olisivat vaatineet vielä lisätyötä, vähintäänkin värisäätöjä. Sen sijaan koevedosten keskellä oli yksi, joka näytti hyvältä sellaisenaan. Kaikki huonona pittoreskina pitämäni piirteet olivat kuvasta hävinneet näiden muutaman vuoden aikana, kun kuva oli piilotellut arkistoissani. Pidin kuvaa edelleenkin hieman naivina ja ei ehkä kovin omaperäisenäkään, mutta kuitenkin se näytti minun tekemältäni työltä, jolta se ei vielä muutama vuosi sitten tuntunut. Erilaista, kyllä, mutta silti. Ja näen siinä jotain, mitä en tuolloin tekovaiheessa nähnyt.

Kun signeerasin ja numeroin vedokset ja sujauttelin niitä kuoriinsa, tunsin tehneeni oikean valinnan.

Random Prints -kuulumisia voi seurata: