Helmikuun 2017 teoksena on Anitta Ruotsalaisen teepussipiirustukset-teossarja, jonka synnystä taiteilija kertoo omin sanoin näin:

Olen palannut parin vuoden takaisen aiheen pariin. Tyhjennän ja avaan kuivaneet teepussit piirustuspapereiksi.

Paperiin on jäänyt jälkiä pussin taitoksista, joita tee on värjännyt eri vivahteiksi. Paperiin on muodostunut erilaisia värijälkiä teen massasta ja paperiin on jäänyt kiinni jokin kuivunut teehippukin.

Tarkastellessani paperiin syntyneitä muotoja, silmäni löytävät hyvin nopeasti muotoihin kätkeytyneen hahmon. Piirrän tuon hahmon esiin. Joskus se on vartaloltaan kokonainen ihminen, joskus istuva tai sitten kasvot ottavat suuremman roolin. Piirrän aidolla teräväkärkisellä tussipiirtimellä, muutamin vedoin, ja tarkastelen miten paperin muotokieli muodostaa osan piirrosta. Kun piirros on valmis, otan oravankarvasiveltimen ja maalaan akvarelliväreillä kuvan valmiiksi. Joskus pesen vedellä paperiin tulleita outoja tussiviivoja tai vain annan veden levittää tussin osaksi piirroksen monimuotoista viivaa. Akvarellivärissäni on hyvä pigmentti. Vähäinen väri riittää sommitelmaan.

Koska usein hahmoni ovat omissa ajatuksissaan, ja sen vuoksi niissä on jotakin rauhallista ja pyhää, minun on lisättävä hiukan kultaväriä paperiin. Mutta vain sillä tavalla, että se on osa piirustuksen kokonaisuutta. Joskus hahmot tekevät jotakin, tanssivat, pitelevät käsissään ajatuksia ja asioita tai ovat osana kiveä.

Olen väliaikaisesti kiinnittänyt piirustuksiani tekemiini haitarin muotoon avautuviin kirjoihin. Ikään kuin ryhmitelläkseni syntyneitä hahmoja. Olen huomannut, että piirroksissa esiintyvät henkilökuvat ovat erilaisista kulttuureista tai yhteiskunnallisista toimista tulleita. Annan alitajuntani tuottaa niitä sata tai tuhat. En tiedä montako, mutta niin monta, että tiedän mitä ne kaikki ovat.

Teepussille piirtäminen on meditatiivista ja piirtämisen hetken ajan vietän jossakin kaukana ja syvällä. Piirros tekee näkyväksi jotakin kätkettyä ja lopputulos on aina ratkaisu. Suorakaiteen muotoinen paperi on kooltaan pieni, mutta siihen piirtäminen vie yhtä paljon aikaa kuin isomman teoksen äärellä.

Anitta Ruotsalainen: Tanssi