Päivi Hintsanen: Itkupihlaja.

Päivi Hintsanen: Itkupihlaja.

Kyynelpuutarhurin päiväkirjamerkintöjä.
2017, viisi kuvaa (sarja jatkuu)
Pigmenttimustevedos puuvillapaperille, ed.30
Kuvan koko 18x42cm, paperi ~33x48cm (alareunaa reilusti); signeerattu n. 3-4 cm kuvan alle
á 195 €

Sarja valmistui tammikuussa 2017 auenneeseen ensimmäiseen Kyyneltarha-näyttelyyni. Siellä oli esillä sarjan viisi ensimmäistä työtä, ja viiden seuraavan tekemisen aloitin heti näyttelyn auettua – ne tulevat esille näyttelyyni Galleria Aarnissa elokuussa 2018.

Kuvat ovat pigmenttimustevedoksia, kuten suurin osa grafiikastani, mutta näiden tekovaihe on ollut todellista sekatekniikkaa. Kaikissa sarjan vedoksissa näkyy puita. Osa niistä pohjautuu täysin valokuvaan, osassa olen yhdistänyt kuvankäsittelyllä valokuviin muistikirjoistani löytyneitä luonnoksia. Työvaiheessa olen käyttänyt useita tekniikoita monotypiasta tussipiirrokseen. Oranssit ja punaiset värit kuvissa ovat peräisin itse valmistamastani veriseitikkiliemestä, ja maalatessani olen käyttänyt perinteisiä vesiväritekniikkaefektejä, kuten merisuolaa.

Päivi Hintsanen: Palava rakkaus.

Päivi Hintsanen: Palava rakkaus.

Kuvia työstäessä olen kuvannut tai skannannut ne useita kertoja, sitten tulostanut kuvan sekä tavallisella kotiprintterillä (jonka musteet leviävät vedessä, mikä aiheuttaa omanlaisiaan efektejä) sekä vuoroin pigmenttimustetulostimella, jolla tehdyt kuvat kestävät vaikka minkälaista ryttyytystä. Sen jälkeen olen käsitellyt niitä rypistelemällä, maalaamalla ja monin eri tekniikoin, sitten olen taas kuvannut ne, tulostanut ja käsitellyt, ja toistanut tätä prosessia, kunnes kuva on ollut valmis viimeistelyyn.

Lopulliset kuvat on tehty Hahnemühlen Ultra Smooth Photo Rag -puuvillapaperille pigmenttimustevedoksina.

Päivi Hintsanen: Sinnikäs.

Päivi Hintsanen: Sinnikäs.

Myös tulevissa sarjan töissä käytän tekovaiheessa luonnonvärejä: veriseitikin lisäksi myös muita sieniä, kortteita, nokkosia koivun ja lepän lehtiä ja muita väriä luovuttavia kasveja. Olen ihastunut paperin kontaktivärjäykseen ja kontaktikuviointiin, joka on yksinkertaisuudessaan sitä, että kostutetulle paperille levitetään luonnonväriaineita ja se jätetään yön yli painon alle kuvioimaan paperia. Erilaisten paperien käyttö luo tekstuureita, joita ei millään muulla tekniikalla oikein pysty saamaan aikaan. Esimerkiksi akvarellipaperiin jää hyvin epämääräisiä väriläikkiä, kun taas valokuvapaperi saattaa tallentaa pienetkin kasvin yksityiskohdat hyvin tarkkaan.

Kasvit ovat tässä tapauksessa vain pensseleitäni, työvälineitä. Nämä kontaktivärjätyt paperit olisivat usein jo sellaisenaan upeita teoksia, mutta niitä ei voi taideteoksina myydä, koska ne eivät ole tarpeeksi kestäviä myytäviksi. Sen vuoksi käytän niitä vain työstöprosessissa, ja vaikka ne näkyvät lopullisessa kuvassa muotoina ja värin luovuttajina, lopullisessa kuvassa ne eivät ole enää fyysisesti läsnä.

Päivi Hintsanen: Syyskuu.

Päivi Hintsanen: Syyskuu.

Mutta jos kuvia katsoo tarkasti, niistä on mahdollista nähdä yksityiskohtia sienten ja muiden kasvien painaumista.

Päivi Hintsanen: Marraskuu.

Päivi Hintsanen: Marraskuu.