Kirsi Neuvonen: Perhonen, 2019, 60x80 cm monotypia, lyijy- ja liitupiirros

 

Plankkon syyskuun 2019 teoksena on Kirsi Neuvosen Perhonen (2019, 60×80 cm monotypia, lyijy- ja liitupiirros). Lue monotypiatöiden synnystä, väreistä ja keskeneräisyydestä Kirsin itsensä kertomana:

Rakennan nyt kolmatta vuotta teoksia Mielikuvia-näyttelyteeman alle. Yksi aihe, joka on ollut mukanani jo pidempään, on perhoset tai niiden siivet yhdistettynä ihmiseen. Rakastan perhosen siipien monimuotoisuutta, niihin kätkeytyvää ornamentiikkaa, värejä ja kauneutta. Siivet ihmisen selässä kuvaavat mielestäni vapautta ja uudistumista mutta myös ihmisen herkkyyttä ja toisaalta taas henkistä voimaantumista.

Itselleen voi suunnitteluvaiheessa antaa vaikka millaisia ohjeita ja suuntaviivoja, mutta loppujenlopuksi prosessi vie itse itsensä loppuun, kun sille antaa mahdollisuuden. Nautin kovasti monotypioiden tekemisestä, väreillä leikkimisestä ja erilaisten pintojen tekemisestä sekä lopuksi piirtämisestä.

Monotypiateoksissa yhdistän värilliseen monotypiavedokseen ihmishahmon, jonka piirrän lyijyllä, hiilellä ja rasvaliidulla. Saan toteutettua näin pitkäaikaisen haaveeni tehdä entistä luonnosmaisempia teoksia. Tavoittelen töissäni enemmän keskeneräisyyttä kuin lopullisesti valmista työtä. Keskeneräisyyden ylläpitäminen on yllättävän vaikeaa, mutta monotypiatekniikalla, lyijy- ja liitupiirroksissa pääsen lähemmäksi sitä mitä tavoittelen. Käytän teoksissa useita piirtimiä ja saan näin tehtyä monenlaista piirrosjälkeä ja se innostaa minua valtavasti.

Tämän vuoden tavoitteeksi olen ottanut etsiä uusia väriyhdisteitä. Charbonellin vesiliukoisesta syväpainoväreistä, joita monotypioissa käytän, puuttuu muutama väri, jotka ovat olleet kovassa käytössä öljypohjaisten värien puolella. Tämä haastaa minua joka kerta kun aloitan työni, sillä valmista väripalettia ei ole olemassa, vaan se täytyy luoda yhdistelmällä värejä. Kapeampi perusväripaletti rajoittaa jonkin verran ajattelua, joten inspiraatiota on haettava pään ja mielikuvituksen ulkopuolelta. Olenkin ottanut harrastuksekseni etsiä uusia väriyhdisteitä ja katsoa mihin kaikkeen nykyiset värit taipuvat. Tämä seikkailu on vielä edessä.

Perhonen on taas esimerkki tämän vuoden teoksista, jossa käytetty väripaletti on niukka. Silti teoksessa on useampia värejä 3 eri painolaatalla. Myös taitetuissa, puuterinomaisissa ja hennoissa värisävyissä tulee mielestäni olla rikas väripaletti. Monotypiatekniikalla laatalle maalatessa on mahdollista käyttää samaan aikaan useampaa lähisävyä ja saada pintoihin eloisuutta. Myös värien käytössä ja sivellintekniikassa pyrin irtaantumaan tarpeesta tehdä liian valmista vaan oppia kunnioittamaan keskeneräisyyttä.

Keskeneräisyyteen voi oppia kun ei ajattele prosessin aikana liikaa lopputulosta vaan elää työtä tehdessä siinä hetkessä. Tämä on mahdollista uniikeissa monotypioissa kun vastaavasti se on mahdotonta metalligrafiikan puolella sen pitkästä työprosessista johtuen. Keskeneräisyyskin tuntuu valmiilta kun valmis teos on omien tavoitteiden mukainen. Teos on valmis sillä hetkellä kun irtaantumisen tunne syntyy. – Tämä teos on nyt valmis luovutettavaksi muille katsottavaksi ja tulkittavaksi.