Louvre hedelmätorilla

 

Plankkon marraskuun 2019 tarinassa Katri Heinänen pohtii työtään ja taukoa – ja ihanaa Pariisia!

 

Pariisissa olet taiteilija

Lupasin kirjoittaa ja nyt olen miettinyt asiaa jos toista, sillä en ole tehnyt taidetta kunnolla sen jälkeen, kun näyttelyni Galleria Beckerissä Jyväskylässä päättyi alkuvuodesta. Se oli iso puristus. Muistan kuinka uuden vuoden aattona tein kiireellä viimeisiä töitä. Kuuntelin Yle Areenasta Sinuhe Egyptiläistä, piirsin ja join lähiörakettien paukkeessa pari viskipaukkua uudelle vuodelle.

No, mikä se on sellainen taiteilija, joka ei tee taidetta? Lueskelin kirjoituksiani arkistojen kätköistä ja yritin löytää jotain ajatusta jostain. Vanhat tekstit tuntuivat totisesti vanhentuneilta, mutta tällainen tosi ja ajaton löytyi kuitenkin: ”Luin tänään pikkuartikkelin, jossa kirjoitettiin laiskottelun lisäävän luovuutta. Se on totta. Päämäärätön haahuilu ja mietiskely on välillä välttämätöntä. Mitään uutta ei synny ilman luovia taukoja. Joutenolosta kohti luovuuden tekoja siirryttäessä seuraava olotila on jahkailu. Se on sekä henkinen että konkreettinen tila: keskeneräisen teoksen tai materiaalien edessä seisoskelua ja miettimistä, että mitä seuraavaksi ja mistä oikein aloittaisi.”

Niin, tauko on ollu pitkä. Jahkailemisesta en voi vielä puhuakaan, ja taiteellista mietiskelyäkin olen tehnyt lähinnä vasemmalla kädellä. Sosiaalisesta mediasta olen lukenut, että myös muilla on ollut pitkiä taiteettomia kausia. Okei, siis tauolla olemisesta ei tarvinne olla huolissaan. Jos olen aivan rehellinen, olen tuntenut itseni ihmeellisen vapaaksi. Taide, tai näyttelyprojekti toisensa perään, tekee putkinäköiseksi pöpiksi ja näivettää sosiaaliset taidot: aina on oltava vain kotona, työhuoneessa, tekemässä töitä valmiiksi. Päivätöiden ja taiteen tekemisen yhdistäminen ei ole ongelmatonta.

 

Täytyy lähteä

Laiskottellut en silti ole. Olen ollut ”out there”, tehnyt kaikkea muuta, mm. pyörähtänyt Pariisissa. Pidin kaupungista. Suurkaupungeissa ollaan aina vähän suurkaupunkilaisia ja vältellään turhia kontakteja, mutta löysin pariisilaisista hienostunutta ja eleetöntä ystävällisyyttä ja ihastuin siihen. Kaduilla liikkui filmiryhmiä näyttelijöineen ja mallit poseerasivat isoine kampauksineen kameralle, koska Pariisi on Pariisi. Liikkellä olivat myös selfiekuvaajat keppeineen. Kaupunkia tallennettiin taustamiljööksi kameroihin valtavalla volyymillä. Itse en saanut aikaiseksi yhtään kunnon kaupunkikuvaa. En saanut myöskään tallennettua itseäni kameraan todistusaineistoksi, mutta en ollut Pariisissa oikeastaan Pariisin vuoksi.

Olin kaupungissa taiteen takia. Kadut, rakennukset, puistot ja kaikki olivat taiteen taustamiljöötä, vaikuttavaa mutta toissijaista. Oli päästävä museoihin näkemään. Suurimpiin Pariisin museoihin on taiteilijoilla ilmainen sisäänpääsy. ”Out there” taiteen metropolissa olo alkoi tuntua taiteilijalta. Mitään ei tarvinnut selitellä. Kukaan ei tiennyt, mitä olin tehnyt viime aikoina, tai ollut tekemättä. Riitti kun olin olemassa! Taiteilijuus konkretisoitui museon kassalla, ja kun pääsin kassalta eteen päin, olin kuin kotona ja huvipuistossa yhtä aikaa.

 

Maya Dunietzin teos Thicket, 2016

Museoihin

Museokierroksemme kesti intensiiviset viisi päivää. Näin pökerryttävän määrän kuvia, ja kotona pyörin vielä kuin karusellin jäljiltä. En aio kuitenkaan kirjoittaa syvällistä matkakertomusta, koska sulattelen tämän mielummin kuvallisesti. Sen sijaan lainailen kevyesti viihdemaailmaailmalta ja annan tähtiä. Saatan myös lausua pari päällimmäiseksi jäänyttä ajatusta, epätasaisesti ja epäreilusti. Museomääritelmät ovat Wikipediasta tai museoiden omilta sivuilta.

 

Musée d’Orsay: viisi tähteä.

Taidemuseon kokoelmiin kuuluu pääasiassa ranskalaista taidetta vuosilta 1848–1914.

Tähtien välkettä ei himmentänyt se, että jouduimme jonottamaan puolitoista tuntia, koska ”situation” – ilmeisesti tietotekniikka oli pettänyt – ja osa osastoista oli suljettu. Nähtävää riitti silti, huippuja toistensa jälkeen. Täällä menetin myös sydämeni, Claude Monet’lle (1840–1926). Vanha klassikko pääsi yllättämään. Satuimme näkemään myös Edgar Degas’n (1834–1917) erikoisnäyttelyn, joka oli juuri auennut – ilmaiseksi, koska ”situation”.

Museoon pääsee ilmaiseksi kansainvälisellä taiteilijakortilla.

 

Musée du Luxembourg: kaksi tähteä.

Näyttely: Teoksia englantilaisen maalaustaiteen kultakaudelta Reynoldsista Turneriin.

Odotus–täyttymys-akselilla näyttely oli hirvittävä pettymys, ja siitä oli vaikea päästä yli, vaikka Tate Britainista oli tuotukin kelpo kokoelma teoksia. Mainoslauseiden siivittäminä odotimme enemmän maalauksia ikisuosikilta, William Turnerilta (1775–1851). Luvattujen Turnereiden anti jäi kuitenkin kovin vähäiseksi. Lohdukkeeksi kaupungilta löytyi onneksi Turner-kirja.

Pääsymaksu: 13 €.

 

Louvren taidemuseo: yksi tähti.

Louvre on yksi maailman vanhimmista museoista ja kolmanneksi suurin pinta-alan mukaan mitattuna. Se on eräiden maailmantaiteen kuuluisimpien taideteosten koti.

Emme ehtineet juurikaan kierrellä Louvren valtavissa saleissa, kun ne tyhjennettiin, koska ”situation”. Lähdettävä oli, koska kohtaloa on turha uhmata. Senkin nuhjuinen Louvre!

Museoon pääsee ilmaiseksi kansainvälisellä taiteilijakortilla.

 

Musée de l’Orangerie: kolme tähteä.

Impressionistisen ja jälki-impressionistisen taiteen museo.

Monet’n suurten lummemaalausten koti. Esillä olivat vain lumpeet, toki näkemisen arvoiset. Muut näyttelyt olivat kiinni.

Museoon pääsee ilmaiseksi kansainvälisellä taiteilijakortilla.

 

Musée Guimet: viisi tähteä ja timantti.

Itämaisen taiteen museo.

Mikä tuuuri, mikä erikoisnäyttely: Utagawa Hiroshigen (1797-1858) puupiirroksia! Näitä olen ihaillut jo pitkään.

Museoon pääsee ilmaiseksi kansainvälisellä taiteilijakortilla.

 

Musée Marmottan Monet: neljä tähteä.

Kotimuseoissa on aina oma viehätyksensä. Täällä oli myös komea kokoelma Monet’n teoksia, sekä hieno pieni näyttely Piet Mondrianin (1872–1944) varhaisista töistä.

Pääsymaksu: 12 €.

 

Centre Pompidou: neljä tähteä.

Keskuksessa on toinen kahdesta maailman merkittävimmästä modernin taiteen ja nykytaiteen kokoelmasta.

Hienoja tuttuja klassikoita. Nykytaiteen osasto oli pieni pettymys, mutta mieleen jäi yksi hieno ääniteos, nappikuulokkeista tehty installaatio (kuvassa). Nappikuulokepilven alla kuului shamanistista hiljaista laulua, joka reagoi katsojakokijan liikkeisiin. Yksi tähti kuuluu kokonaan tälle teokselle!

Museoon pääsee ilmaiseksi kansainvälisellä taiteilijakortilla.

 

Musée de Cluny: neljä tähteä.

Keskiaikaisen taiteen museo.

Pikkuruinen näyttely keskiaikaisista esineistä. Museon vaikuttavin teos oli Nainen ja yksisarvinen: kuusi Flanderissa tehtyä kuvakudosta, aiheena aistit. Tämä oli kummallisen kiehtova ja hämmästyttävän ilmeikäs kokonaisuus: nainen, yksisarvinen, leijonia, pupuja, apinoita…, kukkakedolla.

Museoon pääsee ilmaiseksi kansainvälisellä taiteilijakortilla.

 

Fondation Cartier: viisi tähteä ja kasa timantteja.

Nykytaiteen museo.

Puita, puita, puita! Kuka voisi vastustaa puita. Upeasti koottu monipuolinen näyttely: grafiikkaa, maalauksia, installaatioita, valokuvaa, videoita, piirroksia. Todellinen huipennus matkan päätteeksi!

Pääsymaksu: 10,50 €.

 

Edgar Degas’n veistos pienestä balettitanssijasta

Että voi palata

Olen haahuillut tehokkaasti. Nyt täällä ankean hämäläisen syksyn keskellä huomaan välillä ajattelevani, että onhan minulla aina Pariisi. Palaan sinne vielä hetkeksi. Siellä sun täällä oli jokin jonotusaikaa pidentävä, tai tiloista poistumista vaativa, tai tilaan pääsyn estävä tilanne tai syy, josta ei juuri huudeltu. Jollakin tavalla pidin tällaisesta, oman arvonsa tuntevista pariisilaisista, jotka eivät liikoja selitelleet. Tähän tuntui liittyvän se itsestäänselvä käsitys, että syyt olivat aina hyviä, niiden avaaminen toissijaista ja tähän oli tyytyminen. En tiedä, ehkä täältä maailmankolkasta katsottuna asenne on vähän arrogantti. Siitä huolimatta minullakin taitaa olla nyt pariisilainen tilanne päällä. Lakkaan selittämästä taukoa tai sen pituutta: voitte luottaa siihen, että tauon syyt ovat hyviä. Odottakaa siellä vain rauhassa.

 

Kiitokset matkakaveri-Annelle loistavan museo-ohjelman suunnittelusta!